Yökappaleita - E.T.A. Hoffmann

Yökappaleita romantiikan ajan kultana

On pakko tunnustaa, etten lukenut teosta kokonaan loppuun. Yökappaleita on kahdeksan novellin kokoelma. Luin neljä novellia, minkä jälkeen koin olevani niin kyllästynyt romantiikkaan, että oli pakko vaihtaa rakkaaseen nykykirjallisuuteen.

E.T.A. Hoffmannin Yökappaleita on valtavan keskeinen romantiikan ajan teos. Novellit kuvaavat erinomaisesti aikaansa esimerkisi ihannoimalla kristillisyyttä ja uskollisuutta. Tämä korostui etenkin teoksessa Ignaz Denner, jossa vaatimaton metsästäjä tietämättään auttaa varasta, mikä lopulta johtaa metsästäjän vangitsemiseen. Koko ajan rehtinä toiminut metsästäjä lopulta saa oikeutta pääsemällä vapaaksi, mikä kiteyttää ajan idyllin kansalaisen kuvan. Tämä metsästäjän vaatimattomuus ja nöyryys asetetaan vastakkain yleellisen elämän kanssa, mikä novellissa kuvataan likaiseksi ja pelkkää harmia tuottavaksi. Voidaankin ajatella, että Hoffmann kritisoi aikansa varakkaita. 

Teoksessa ilmenee myös kirjallisuuden rajattomuutta taiteena. Kokoelman ensimmäisessä novellissa Nukuttaja kertoja puhuttelee lukijaa metafiktiivisesti, mikä yllättää ja tekee täten kerronnasta mielenkiintoisen. Tämä korostaa kirjailijan asemaa taiteilijana ja älykkönä. 

Yökappaleita novellit eivät oikeastaan loppuneet onnellisesti, mikä viittaa myös kauhuromantiikan taidesuuntaan. Se, että kaikkea ei sittenkään kuvata ruusuisena ja onnellisena, tekee Hoffmannin teoksesta tuoreen ja ikusen vielä vuosia myöhemmin.