Lukuvinkki:

Tummanhopeinen meri kertoo Parla nimiselle saarelle rantautuneesta miehestä, Kalamiehestä, ja hänen sytyttämästään toiveen kipinästä. Jokainen saarelaisista painii oman traagisen menneisyytensä kanssa ja haluaa uskoa tarinaan Kalamiehen tuomasta onnesta. Herääkin kysymys: voiko Kalamiehen legenda oikeasti olla totta?

Suosittelen kirjaa etenkin fantasian ystäville. Romaani on hienosti kirjoitettu ja tekstiä on vaivatonta lukea. Kirja etenee siten, että joka toinen kappale kertoo nykyhetkestä Kalamiehineen ja loput ovat satuja tai takaumia. Vaikka kirjassa oli useita eri henkilöhahmoja ja nimiä, juonessa oli helppo pysyä kärryillä, sillä henkilöhahmojen sukupuu oli piirretty kirjan ensimmäisille sivuille. 

Kirjasta:

Jos haluat mahdollisesti lukea kirjan suosittelen, että jätät seuraavan teksin lukematta

Kun kaikkien rakastama Tom Bundy hukkui vuosia sitten pelastaessaan toista, saarelaiset, etenkin vaimo Maggie ja äiti Emmeline, kokivat suuren surun hyökyaallon. Tapaturma järkytti kaikkia, eikä aurinkoista päivää näkynyt tulevan kunnes eräs mies huuhtoutuu saarelle. Kirja alkaa hämmentävästi ja mukaansatempaavasti, kun rannalta löydetään muistinsa menettänyt mies. Heti alussa aletaan spekuloimaan miehen mahdollisuutta olla saaren tarinoista tuttu Kalamies. Legendan mukaan Kalamies on pyrstöllinen olento, joka voi muuttua ihmisen ulkomuotoon yhen kuunkierron ajaksi. Ihmisenä ollessa Kalamies tuo toivoa niille, jotka sitä kaipaavat eniten.

Tarinan edetessä huomataan, että saarelaiset alkavat muuttua. Heistä tulee avoimempia, auttavaisempia ja jopa rakastuneita. Usko siihen, että jokin tuo heille lohtua heidän suruunsa, on tarpeeksi heille. 

Lopussa paljastuu, että Kalamies ei olekaan puoliksi kala, vaan että on sydänsäryn kokenut tuiki tavallinen mies, joka halusi päästää irti kaikesta kävelemällä suoraan mereen. Vain muutama henkilöhahmoista sai tietää totuuden, muut jäivät elämään uskossa, että Kalamies todellakin käveli pienellä, mitättömällä Parla-saarella levittämässä toivoa tulevaan.

Vaikka tarinan loppuhuipennus oli tieto siitä, onko Kalamies oikeasti legendan sankari vaiko tavallinen mies, kirja kertoo paljon enemmän kuin vain sen. Ihmisten tarve uskoa johonkin korostuu Fletcherin teoksessa. Parlalaiset kylpivät surussa ja tuskassa ennen Kalamiehen rantautumista. Vasta kun he saivat tilaisuuden toivoon, he tarttuivat siihen. Kyse ei koskaan ollut Kalamiehen aitoudesta, se oli saarelaisten tahdosta ja tarpeesta uskoa johonkin. 

Kohdatessaan traagisen vastoinkäymisen ihminen voi vain omalla tahdollaan saada itsensä jaloilleen. Usko on voimakas työkalu. Oli usko sitten Jumalaan, parempaan päivään tai vaikkapa Kalamiehen taikoihin.