Lukuvinkki:

Suistola kertoo Martin näkökulmasta hänen eri elämänvaiheista: lapsuudesta, nuoren aikuisen elämästä ja keski-ikäisenä isähahmona olemisesta. Romaani käsittelee rakkautta ja sen monimutkaisuutta pettymyksineen.

Juoni oli suhteellisen selkeä, vaikkei edennyt kronologisessa järjestyksessä. Itse pidin roomaania hieman yksitoikkoisena lukuun ottamatta viimeisiä kappaleita.

Kirjasta:

Jos haluat mahdollisesti lukea kirjan suosittelen, että jätät seuraavan teksin lukematta

Ensimmäinen kappale kertoo lyhyesti Martin lapsuudesta Kuuselassa. Tämä kappale keskittyy oikeastaan kuvailemaan Almaa, joka on Martin isosisko. Seuraava luku hyppääkin jo Martin nuoruuteen, kun hän työskentelee baarimikkona diskossa, jossa tapaa Jutan. Tämän jälkeen ollaankin jo Jutan tyttären, Matleenan, ristiäisissä tietämättä, kuka isä on.

Kirjassa kaikilla hahmoilla on traaginen muisto, joka liittyy Marttiin tavalla tai toisella. Teoksessa kuvaillaan, että Martti ihailee Almaa, oikeastaan hän on ainoa perheenjäsen, josta tämä pitää. Oli kurjaa huomata, miten ahdistus ja suru valtaa Martin, kun hän kuulee, että Alma menee naimisiin ja muuttaa kotoa pois. Vielä pysähdyttävämpi käännekohta on, kun Alma kuolee raskaana auto-onnettomuuteen.

Seuraavan dramaattisen tapahtuman purku tapahtuu Martin ollessa keski-ikäinen. Tällöin Matleenan aviomies, Aapo, pettää tätä Berliinissä. Tarinankertojalle, Martille, heränneitä ajatuksia ei niinkään avata, vaan hän pysyy neutraalina. Sen sijaan dialogien ja kuvauksien avulla Matleena täyttää kaiken tunteiden puutteen kokemalla kaikkea rakkauden ja raivon sekä ylpeyden ja häpeän välillä. 

Viimeinen ja mahdollisesti sykähdyttävin tragedia koskee Juttaa ja Matleenan alkua. Kuten alussa jo hieman viittasin: kukaan ulkopuolinen ei tiedä, kuka Matleenan isä on. Tämä paljastuu aivan teoksen lopussa. Viimeiset kappaleet yllättävät tarkalla kuvauksellaan ja odottamattomilla tapahtumilla.

Minusta oli erittäin mielenkiintoista, että kertojana oli miespuolinen henkilö. Ehkä Hassinen halusi antaa miehen näkökulmalle äänen naisiin kohdistuvissa ongelmissa. Pidin tästä asetelmasta paljon ja huomaa, että Hassinen on selvästi rakentanut teoksen tarkasti.