Sivullinen - Albert Camus
Tutustu lukemaasi kirjaa koskevaan keskusteluun verkossa, esimerkiksi kirjallisuusblogeissa, Kirjasammon sivulla tai verkkokirjastojen sivuilla ja kirjaa ylös keskustelun pääkohdat. Pohdi, ketkä ovat kirjoittaneet kirjasta ja missä roolissa. Voit verrata tekstejä myös kustantajan tekemään esittelyyn kirjasta.
Keskustelun pääkohdat:
Päähenkilön kylmä, välinpitämätön olemus.
Päähenkilön rehellisyys ja kyllästyminen "ideaaliseen elämään".
Tapahtumien merkittömyys päähenkilölle.
Ensimmäisestä maailmansodasta peilautuneet traumat/tuntemukset.
Uskonnon merkitys 1940-luvulla.
Tuomio äidin asettamisesta vanhainkotiin vai murhasta.
https://joklaaja.blogspot.com/2012/09/albert-camus-sivullinen.html
Joken tulkinta Sivullisesta on hieman yksipintainen. Hän ei pohdi kovin syvällisesti, miksi kirjan päähenkilö, Mersault, on piittamaton vaan erittelee tekstissään asioita, jotka ovat hänen mielestään omituisia.
" Täydellisen tunteeton, paatunut evvk-mies, katsoo elämäänsä kuin turtunut valistuselokuvaa.
Päähenkilö toteaa: 'äiti on nyt haudattu ... kaikki oli ennallaan' s.33
Väärin! Äiti on poissa, kaikki on muuttunut
//
Romaani on siis loistelias kuvaus aikansa evvk-miehestä nihilististä notkujasta, apaattisesta ateistista sivusta katsojasta, sivullisesta. Uskoa Jumalaan tai uskomattomuutta siis myös alleviivataan monesti ja toistuvasti. "
https://kirjakissa.blogspot.com/2013/01/albert-camus-sivullinen.html
Niinan kirjoituksessa korostuu myös Mersaultin olemuksen ihmettely, mutta Nina avaa hieman eksistentialismin käsitettä viittaamalla Wikipediassa kirjoitettuun tekstiin.
Uskon, että Jokke sekä Niina ovat tulkinneet Camus'n teoksen kirjaimellisesti. Huomasin itsekin, kun luin kirjaa, että ihmettelin ehkä enemmän Mersaultin kylmyyttä kuin hänen motiivejaan.
https://www.mitaluimmekerran.fi/2017/11/albert-camus-sivullinen.html
Laura pohtii Mersaultin luonnetta rivien välistä:
" Mersault'ia kuvaillaan monissa lähteissä yhdeksi välinpitämättömimmäksi ja apaattisimmaksi kaunokirjalliseksi henkilöksi, mutta itse luin häntä hieman eri tavalla: koin vahvasti, että hän oli lähinnä merkityksettömyytensä maailmankaikkeuden rinnalla täysin ymmärtänyt ihminen, sellainen, jonka yksittäisillä teoilla, sanoilla tai tunteilla tuskin on minkäänlaista merkitystä minkään kannalta. Miksi vaivautua kiusaamaan itseään niinkään inhimillisillä asioilla kuin tunteilla, kun ei niillä olemassaolon kannalta ole mitään väliä. "
Huomaa, että Laura haluaa nähdä ihmisissä hyvän, mikä ehkä johtaakin erilaiseen tulkintaan. Laura kirjoittaa: "Toki ihan tällaisiin mittasuhteisiin oma ajatusmaailma ei taivu, ja tunneihmisenä ottaa tällaisetkin ajatukset hyvinkin erilaisina, mutta hurjan mielenkiintoinen teos tämä oli lukea, ajatuksia herättävä ja jopa ehkä muokkaava."