Lukuvinkki:

Tara Westoverin elämä vaikuttaa niin keksityltä, että välillä lukiessani pysähdyin miettimään, kuinka erilaisia ihmisiä täällä maailmassa on. "Opintiellä" kertoo tositarinan mormoniperheessä kasvatetusta Tara Westoverista. Hän on yksi seitsemästä lapsesta. Hänen vahempansa ovat hyvin skeptisiä hallituksesta, eikä he täten usko esimerkiksi koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Kirjassa Westover kertoo nuoruudestaan ja siitä, miten loppujen lopuksi lähti omalle opintielleen vanhempiensa arvoista huolimatta.

Suosittelen kirjaa aivan kaikille! Kirja on erittäin mielenkiintoinen varsinkin, koska kertomus on tositapahtumasta. Uskon, että kirjan luettua osaa arvostaa "normaalia" elämää.

Kirjasta:

Jos haluat mahdollisesti lukea kirjan, suosittelen, että jätät seuraavan teksin lukematta

Lukiessani Tara Westoverin kirjaa huomasin, että tunsin melkein koko ajan sääliä nuorta Taraa kohtaan. Tuntui niin väärältä, että joku kiellettään käymästä koulua ja elämästä vapaata elämää. 

Jo kirjan alussa mainitaan, että mormoniperheen isä saattaisi sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsoferniaa. Kaikki on kuitenkin vain päättelyä. Koen, että tämä olisi hyvin looginen selitys Westoverin isän piirteisiin. Taran isä on mielipiteikäs mies, joka uskoo vilpittömästi Jumalan tahtoon. Uskollisuus mormonismia kohtaan huomataan koko ajan; ihonmyötäiset vaatteet ovat kiellettyjä, alkoholin juominen on kiellettyä, koulussa käynti on paholaisen palvontaa ja sairaalaan meneminen on syntiä. Esimerkkejä vahvasta uskosta ovat kertomukset Taran isän kaatopaikalta. Kerran Taraa nostettiin trukilla useiden metrien korkeuteen ilman turvavaljaita, sillä hänen isänsä luotti enkeleiden suojeluun. Lopulta kävi niin, että vahva rautapiikki lävisti Taran pohkeen. 

Teos antaa kuvan, että lapsena Tara teki kuten käskettiin ja vasta aikuistuessaan alkoi kyseenalaistamaan kasvatusmetodeja. Tämähän on järkeenkäyvää, sillä lapset ovat usein sinisilmäisiä ja viattomia. Ensimmäinen herätys on Taran isoveljen, Tylerin, kautta. Tyler opiskelee itsenäisesti ja viihtyy klassisen musiikin parissa. Eräänä päivänä Tara poikkeaa veljensä huoneeseen, jossa hän kuulee ensimmäistä kertaa kuoromusiikkia säestyksellä. Tara innostuu musiikista ja alkaa haaveilla omasta urasta laulajana. Tyler kannustaa siskoaan harrastuksessaan, ja kertoo, että esimerkiksi musiikinopettajat kouluttautuvat ammattiinsa. Tara ryhtyy opiskelemaan ja lopulta pääsee kouluun.

On kiinnostavaa, kuinka Tara sai taivutettua konservatiivisen isänsä suostumaan hänen koulunkäyntiin. Toisaalta Tara perusteli opiskelunsa haaveellaan musiikinopettajajana. Taran äiti toisaalta pysyy neutraalina koko ajan koulunkäynnin suhteen. Yhdessä kohdassa kirjaa Taran äiti sanoo tälle, että hän uskoi Taran olevan hänen lapsitaan se, joka pääsee kouluun.

Taran koulumenestyksen myötä hän saa mahdollisuuden päästä opiskelemaan Cambrige- ja Harvard-yliopistoon. Hänen isoveljensä, Shawn, vaikuttaa olevan erittäin närkästynyt Taran uskottomuudesta Jumalan tahtoon.

Tara kertoo Shawnista erittäin ristiriitaisesti. Hän kuvailee, kuinka pienenä hänen isoveljensä taukoamatta kiusasi tätä. Shawn nimitteli Taraa lortoksi, tunki hänen päänsä vessanpyttyyn ja huusi tälle täyttä kurkkua, jos 15-vuotias Tara ei totellut. Tara kuitenkin aina perusteli tekojen tapahtuneen hänen kurittoman luonteen seurauksena ja syytti itseään kaikesta. Hänen rakkaus veljeään kohti on sanoin kuvaamaton. 

Lopussa nähdään, kun Tara on kokonaan erkaantunut hänen mormoniperheestään. Hän ei muistuta vanhempiaan lainkaan, eikä ole totellut heidän tahtoaan ollenkaan. Tara käytännössä karkoitetaan perheestään. Hänelle sanotaan, että hän voi asuta lapsuudenkotiinsa vain, jos muuttaa elämäntapaansa pysyvästi. Taran tukena on kuitenkin vahvasti osa hänen sisaruksistaan.