Lukuvinkki:

Nainen pimeässä on lyhyt ja ytimekäs romaani, joka kertoo vaarallisesta romanssista. Tarina kertoo laulattajaren, Luise Fischerin, paosta hänen kahlitsevasta avioliitostaan. Mutka matkassa esiintyy heti romaanin alussa, kun Luise teloo nilkkansa, eikä pysty jatkamaan pakoaan omin päin. Hän tapaa Brazilin, joka lähtee mukaan seikkailuun.

Koska kirja on vain 103 sivua pitkä ja kieli on arkista ja selkeää, teos on hyvin nopea ja helppo lukuinen. Täten teos sopii kaiken tasoisille lukijoille. Kirjassa esiintyy muutama väkivaltainen kohtaus, mutta enimmäkseen juoni keskittyy Luisen ja Brazilin pakenemiseen ja heidän väliseen suhteeseen.

Kirjasta:

Jos haluat mahdollisesti lukea kirjan, suosittelen, että jätät seuraavan teksin lukematta

Tarina alkaa, kun Luise nyrjäyttää nilkkansa ulkona. Etsiessään apua hän päätyy juuri vankilasta vapautuneen Brazilin talolle. Luise otetaan vastaan hyvin ja talossa oleskeleva Evelyn auttaa nilkan parantamisessa. 

Ennen pitkää Luise Fischerin aviomies, Kane Robson, löytää hänet apurinsa, Conroyn, kanssa. Luise ei suostu palaamaan takaisin kotiinsa Robsonin kanssa, mikä johtaa tappeluun miesten kesken. Brazil sysää Conroyn takkaa vasten ja tämä lyö pääsä. Robsonin ja Conroyn lähdettyä Brazil saa puhelun, jossa kerrotaan Conroyn olevan kriittisessä tilassa. Brazil ahdistuu niin paljon ajatuksesta takaisin vankilaan joutumisesta murhan takia, että päättää paeta Luisen kanssa kaupunkiin. 

Tarina jatkuu Brazilin ja Luisen takaa-ajon myötä. Lyhyeksi jäävän matkan aikana karkulaisten tunteet toisiaan kohtaan syvenevät. Rakkaustarina kuitenkin jää auki, kun poliisi ampuu Brazilia ja vie Luisen kuulusteltavaksi. Vapauduttuaan Luise saa selville, että Brazil oleskelee Robsonin ystävän omistamssa sairaalassa. Luise päättää ottaa Robsoniin yhteyttä voidakseen olla Brazilin kanssa. 

Romaani on tyypillinen tragedian omainen kertomus. Tarinassa on selvästi "hyvä" ja "paha", mikä tekee tarinasta selkeän ja hieman ennalta arvattavan. Lukiessani tuntui kuin tarina olisi vain pieni pala laajempaa kertomusta. Romaanissa ei tullut selväksi, mikä Evelynin ja Brazilin suhde on, eikä esimerkisi se, miksi Brazil oli joutunut vankilaan aikoinaan. Kieli oli selkeää ja dialogi piti tarinan kiinnostavana. 

Ihailin Brazilin seikkailunhaluista ja sponttanista tyyliä. Tämän huomasi kohdassa, kun Brazil kertoi Luiseille lähtevänsä hänen mukaan: "'Olenko minä päässyt perille omasta tilanteestani, mitä minä haluan tehdä? En tiedä.'--'Luullakseni minä olen vain odotellut että jotain tulee eteen, jotain, jota minä voisin pitää merkkinä siitä, minne päin minun on lähdettävä. No, jotain tuli eteen, te. Se kelpaa. Lähden teidän mukaanne'". On erikoista, miten hän pystyy elämään hetkessä ja näkemään asiat yksinkertaisina. Itse koen, että pohdin useasti liikaa, mitä tietyistä teoista seuraa. Pitäsi siis varmaan ottaa mallia Brazilista!

Miksi luin kirjan?

Nainen pimeässä -kirjaan kuuluu hauska tarina minun osaltani. Olin viimeisellä viikolla vuoden 2019 kesälomaa katsomassa auringon nousua Rauhaniemen uimarannalla. Kello oli noin 05.00, kun pyöräilin Petsamon läpi kotiini päin. Huomasin erään talon edustalla pahvilaatikon, jossa luki "saa ottaa". Laatikko oli täynnä kirjoja ja yksi niistä oli Nainen pimeässä. En tiedä päädyinkö ottamaan kyisesen kirjan, koska itse olin pyöräillyt puolituntia sitten pimeässä, mutta joka tapauksessa kirja tuli mukanani kotiin. Tämän takia oli siis aivan pakko lukea teos.