Lukuvinkki:

Auschwitzin tatuoija kertoo tositapahtumaan perustuvan Lale Sokolov nimisen keskitysleirin vangin tarinan vuosilta 1942-1945. Lalen tehtävä vankileirillä on tatuoida tuleville vangeille tunnistusnumerot. Eräänä päivänä hän päätyy tatuoimaan tytön nimeltä Gita. Lale rakastuu Gitaan ensisilmäyksellä ja ottaa tavoitteekseen selvitä leiriltä hengissä ja mennä naimisiin Gitan kanssa. Tatuoijana Lalella on etuoikeutettu asema muihin vankeihin verrattuna, ja saa sen ansiosta autettua myös muita leiriläisiä.

Lukukokemuksena kirja oli erittäin mieluisa! Kirjan luki nopeasti, sillä teksti on helppolukuista rankasta sisällöstä huolimatta. Kirja toi lukijaa lähemmäksi toisen maailmansodan tapahtumia, sillä kertomus on henkilökohtainen selviytymistarina, eikä yleinen katsaus sodan hirvittävistä tapahtumista. 

Kirjasta:

Jos haluat mahdollisesti lukea kirjan suosittelen, että jätät seuraavan teksin lukematta

Kirja alkaa heti mukaantempaavasti, kun Lale on junassa matkalla Auschwitziin muiden vankien kanssa. Junassa leijuvan ulosteen ja lian hajun kuvaus tuottaa lukijalle vastenmielisen olon. Luontevasti kurjat olosuhteet tuottavat kitkaa vankien välillä ja tappeluita syntyy. Kaikesta huolimatta Lale onnistuu ajattelemaan optimisesti ja tyynesti. Jo alusta alkaen Lale päättää tehdä vain kaiken, mitä hänelle käsketään turvatakseen henkensä. 

Tottelevaisuuden lisäksi Lalella on valttikorttinaan kielitaito. Hän osaa puhua venäjää, tšekkiä, saksaa, ranskaa, unkaria ja puolaa. Muun muassa tämän ansiosta Lale korotetaan Tätowiereriksi eli tatuoijaksi. Lalen lisäannoksista hän jakaa muille nälkäänäkeville vangeille. Eräänä päivänä Lale tapaa sattumalta vartijat Viktorin ja Jurin, jotka työskentelevät vapaaehtoisesti leirillä. Lale alkaa vaihtmaan jalokiviä ja rahaa ruokaan ja lääkkeisiin ulkopuolelta Viktorin ja Jurin avulla. 

Tatuoituaan Gitan, johon hän rakastuu, Lale etsii tytön leiriltä. Lale ja Gita tutustuvat toisiinsa ja rakastuvat. Jalokivet ja rahat, joilla Lale saa tuotteita ulkopuolelta, hän saa käsiinsä Gitan ja muiden leirin naisten avulla. 

Kirjaa lukiessani mietin, miten on mahdollista, että Lale ja Gita selviytyivät hengissä Auschwitzista eläen niin vaarallisesti. Etenkin Lalella oli koko ajan riski tulla ilmiannetuksi ja tapetuksi. Useat vangit ja jopa vartijat tiesivät Lalen verkostoista ulkomaailmaan, joten on ihme, että hän selviytyi kaikesta. Vaikka SS-sotilaat löytävätkin lopulta Lalen piilotetut arvotavarat, hän onnistuu palaamaan työhönsä rangaistuksen jälkeen.

Lale osoittaa ystävällisyydensä ja avuliaisuudensa useasti. Hän esimerkiksi ottaa sivuun yhden vangeista tatuoituaan tämän ja tuo hänelle ruokaa. Kultainen sääntö: "Kaikki, mitä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille", tuntuu olevan osa Lalen arvomaailmaa. Ehkä jonkinlainen hyvä kierre pelastikin Lalen. 

Toinen keksimäni selitys Lalen ja Gitan selviytymiselle on yksinkertaisesti usko hengissä pysymiselle. Lale teki kaikkensa pitääkseen Gitan terveenä, jotta he voisivat vielä rakentaa yhteisen elämän tulevaisuudessa. Vaikka Lale menetti uskonsa Jumalaan, hän ei menettänyt toivoa parempaan päivään. Lale ja Gita halusivat pysyä hengissä toistensa takia enemmän kuin itsensä. 

Vaikka kirja on ehdottomasti yksi parhaimmista, mitä olen lukenut hetkeen, koin, että välillä Lalen ja Gitan välinen rakkaus oli imelää ja sokerikourrutettua. Uskon vilpittömästi, että heidän välinen rakkaus on aitoa, mutta esimerkiksi rakastelu parakeissa vaikuttaa hieman epärealistiselta julmiin olosuhteisiin nähden. Toisaalta en ole oikea henkilö sanomaan, mikä on totta ja mikä ei. Minua jäi vain kaivamaan hieman, mikä heidän tarinastaan oli oikeaa ja mikä hieman ylivedettyä. 

Varsinaisen tarinan loputtua kirjan takana oli epilogi, lisätietoja, jälkisanat sekä karttoja ja kuvia. Nämä konkretisoivat minusta vielä enemmän tarinaa ja antoivat lukukokemukselle hienon loppusilauksen.