Arvaa ketä ajattelen - Inka Nousiainen
Kirjoitan Inka Nousiaisen teoksesta sisaren näkökulmasta. "Arvaa ketä ajattelen" on teos kertoo päähenkilön Ainon lapsuudesta takaumien kautta. Ainon perhe-elämä ei ole onnellista; äiti on henkisesti poissaoleva, isä kiireinen töiden kanssa ja uskoton vaimoaan kohti. Ainolla on kuitenkin kaksi vuotta vanhempi veli, joka kuvataan tyynenä ja suojelevana. Lukija saa helposti kuvan, että isoveli Aki on Ainolle tärkeä esikuva.
Samaistuin sisarusten yhteiseen lapsuuteen, sillä minulla itselläkin on isosisko, jota ihailen suuresti. Huvittavat yksityiskohdat teoksessa, kuten Akin ja Ainon tapa puhua i-kieltä keskenään, muistuttaa omaa lapsuuttani hämmentävän paljon. Ehkä se, mikä teoksessa puhutteleekin minua eniten on sen maanläheisyys ja sisaruusrakkauden kuvaus. Nimimotiivina toimii teoksessa ilmenevä "Arvaa ketä ajattelen" -leikki. Teoksessa Aino kuvailee veljeään, kun tämä yrittää arvata ketä sisko ajattelee. Tässä tulee selvästi ilmi lapsenomainen vilpitön ihailu isosisarusta kohtaan.
Ainon lapsuus on kuitenkin traaginen isoveljen läsnäolosta huolimatta. Poissaolevien vanhempien lisäksi Aino kohtaa esimerkiksi ystävänsä menetyksen. Teoksessa kuolema yllättää lukijaa, vaikka tapahtuman sisältävä luku viittaakin siihen jo nimellään: "jossa // enkelin // käsi // on // liian // liukas." Kontrasti edeltävän päivän synttäreiden ja seuraavan päivän kuoleman välillä on suuri ja raaka, mikä järkyttää lukijaa. Itse koin vääryttä Ainoa kohti; hän elää jo itsessään rankkaa lapsuutta, joten miksi hänen ystäväkin riistetään häneltä pois?
Kaikki tämä tragedia oletettavasti ajaa Ainon hänen veljen lähelle. Sisarusten välinen suhde muuttuu tässä vaiheessa vielä syvemmäksi. Suhde on kuvattu niin aidosti, että lukija todellakin ymmärtää sisarusten merkityksen toisilleen. Tämä vahvan suhteen kuvailu on syy, joka saattoi minut kyyneliin, kun Aki halvaantuu hypätessään liian matalaan veteen. Sydäntäni riipaisi ajatella, että mitään sen kaltaista tapahtuisi siskolleni. Teoksen teemana pidänkin läheisten merkitystä, ja se tuodaan ilmi menetyksen kautta. Niinhän sanotaan, että jotakin osaa arvostaa vain sitten, kun sen on menettänyt.